Historia

Kulosaaren kartano

https://jhlhelsinki.fi/kulosaaren-kartano/

Kulosaaren kartano on muodostunut 1500-luvulta peräisin olevasta rälssitilasta, joka annettiin 1648 lahjoituksena Klaus Torckelle. Se nautti säterivapautta 1675-1691, minkä jälkeen se muodostettiin säteriratsutilaksi. 1700-luvulla sen omistajina oli upseeriston, papiston ja porvariston edustajia. 1730-1750-luvuilla Kulosaaren kartanon omistussuhteet liittyivät kiinteästi Herttoniemen kartanoon. Maineikkain Kulosaaren kartanon omistajista oli sotamarsalkka Augustin Ehrenvärd, joka perusti kartanon alueelle 1753 vapaamuurareiden lastenkodin - tiettävästi lajissaan ensimmäinen maassamme. Jägerhornit omistivat kartanon 1811-24 ja he rakensivat tai kunnostivat tuona aikana sen edustavan päärakennuksen. Vuosina 1877-1919 kartano kuului pankinjohtaja Johan Cronstedtille ja tämän perikunnalle, joilta sen osti Brändö Gods Ab. Helsingin kaupungin omistukseen kartano tuli 1927. Se on ollut pitkään Kunnallisten työntekijöiden ja viranhaltijain liiton loma- ja kurssikeskuksena. Päärakennusta on käytetty juhlatilana.

Kulosaaren kartanoa on nimetty 1900-luvun alussa myös Kulomaaksi. Mainittakoon, että valtioneuvosto määräsi 1922 kartanoalueen julistettettavaksi taajaväkiseksi yhdyskunnaksi nimenään Kulomaa - Brändölandet. Tämä asutuskeskus jäi kuitenkin, kuten tunnettua, syntymättä.

Kartanon kaksikerroksinen päärakennus on hirsirunkoinen. Ulkoseinät on revetoitu tiiliverhouksella ja rapattu. Rakennuksen alakerta on huonekorkeudeltaan huomattavasti yläkertaa matalampi. Tämä saattaisi viitata siihen, että rakennus olisi vanhempi, kuin yleensä on esitetty. Mitään asiakirjoja, jotka puoltaisivat rakennusajaksi Jägerhornien kautta, ei ole, vaan arvio on perustunut rakennuksen ulkoarkkitehtuurin samankaltaisuuteen Herttoniemen kartanon kanssa. Rakennusta aikoinaan molemmista päistä jatkettaessa on vesikatto muutettu aumakatoksi. Nordman pitää todennäköisenä, että rakennuksen kaksikerroksinen, mansardikattoinen keskiosa on rakennettu Augustin Ehrensvärdin isännyyden (1757-1765) aikana.

Rakennuksen arkkitehtuurille antavat leimansa pääjulkisivujen pilariaiheet, voimakkaaksi hammastettu kattolista sekä matala ja kapea frontoni. Alakerran neliruutuiset ikkunat on varustettu luukuin. Yläkerroksen korkeammat ikkunat ovat kuusiruutuiset. Molempien pitkien sivujen keskeltä on ovi pihamaalle. Lindqvist mainitsee rakennuksen julkisivurappauksen alkuperäksi väreiksi vaalean punaisen ja harmaan. Tämä väritys on palautettu myöhemmässä, vuoden 1986 korjauksessa. Kartanorakennuksen huonetilojen muutoksena, ylempi kerros on säilynyt alkuperäisessä asussa.

Kuten edellä todettiin, Kulosaaren ja Herttoniemen kartanot muistuttavat erittäin paljon toisiaan - voidaan puhua jopa lähes identtisestä kartanoparista. On aivan ilmeistä, että Pehr Granstedt, joka laati 1815 suunnitelman Herttoniemen kartanon päärakennukseksi, samoihin aikoihin suunnitteli vastaavanlaisen korjauksen myös Kulosaareen. Kysymys siitä, kumpi kartanoista oli toisen esikuva, jää tulevien tutkimusten ratkaistavaksi.

Pihamaan länsisivua rajaa hirsinen, pitkälle nurkalle salvastettu ns. pehtorin talo. Yksikerroksinen, satulakattoinen rakennus on vuorattu pystyllä lomalaudoituksella. Vaakasuoralla ponttilaudalla vuorattu kuisti on uudempi. Rakennuksen eteläpään alla on tiilestä muurattu, kaksiosainen holvikellari. Alkuperäinen vuoliokatto on muurattu ilm. 1940-luvulla tavanomaiseksi kattotuolirakenteeksi. Rakennuksen iästä ei ole dokumentteja. Silmämääräisesti arvioituna se vaikuttaa joko 1700-luvulla tai 1800-luvun alkupuolella rakennetuksi. Samanlaista nurkkaista tyyppiä on myös pehtorintalon pohjoispuolella oleva pieni, punamullattu leivintuparakennus. Suunnilleen näiden rakennusten paikalla oli Augustin Ehrensvärdin aikana kaksi symmetristä, yksikerroksista lastenkotirakennusta. Pehtoorin rakennukseen tai leivintupaan saattaa sisältyä osia näistä rakennuksista, esimerkiksi holvikellari, mutta pintapuolisella tarkastelulla ei asiaa voi todentaa. Rakennukset kaipaavat tarkempaa tutkimusta.

Kulosaaren kartanopuisto on nykymuodossaan vapaamuotoinen, englantilaistyylinen puisto. 1750-luvulla sen paikalla on ollut Johan Cronstedtin aikana 1877-1919. Puistoon liittyy vanhojen tammien reunustama tulotie. Kartanoon kuuluu nykyisin kaksi saunarakennusta, jotka molemmat sijaitsevat rannassa. Vanhempi ja pienempi näistä on rakennettu höylähirsistä 1948. Suurempi rantasauna on valmistunut 1957. Alakerta on betonista, seinät ovat lautarakenteisia. Molempien piirustukset on laadittu kaupungin rakennustoimiston talorakennusosastolla.

Kartanopihan pohjoispuolisessa metsässä on vuosisadan alkupuolella rakennettu puuhuvila, ns. Marttamaja. Sen rakennushistoriaa ei ole selvitetty tämän tutkimuksen yhteydessä. Kulosaaren kartano on mainittu kohteena Helsingin seutukaavaliiton laatimassa kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja kulttuurimaisemien luettelossa.
 

Kivinokka

 

Kivinokan alue siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen 1927 osana Kulosaaren kartanon maita. Siitä muodostettiin pian kansanpuisto ja se osoitettiin Vallilan, Hermannin Sörnäisten työväestön retkeilyalueeksi. Kansanpuiston järjestyssääntö vahvistettiin 1934. Aluksi majoitusta varten rakennettiin kiinteitä lautapohjia, joiden päälle oli mahdollista pystyttää telttoja. Nämä asumukset purettiin aina talven ajaksi. Kiinteä mökkiasutus syntyi viime sotien aikana. Nykyisin alueella on tiheästi rakennettuna kaikkiaan yli 400 pientä mökkiä. Kiinteistöviraston hallinnassa olevaa aluetta on vuokrattu Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitolle ja Liikuntaviraston hallinnassa olevaa aluetta Urheiluseura Ponnistukselle sekä yksityisille. Puurakenteiset, harjakattoiset mökit sijaitsevat tiheähkösti metsäisellä rinteillä ja alueen keskellä olevaan niityn varrella. Kivinokassa on lisäksi liikuntakenttä, uimaranta ja venesatama. Alueeseen liittyy noin sata, pääasiassa mökkien haltijoille vuokrattua viljelypalstaa. Saaren koillisosa on pääasiassa rakentamatonta luonnonmetsää ja kallioita. Kivinokkalla on huomattava maisemallinen merkitys toisaalta osana Kulosaaren kartanon vanhoja maita, toisaalta Vanhankaupunginlahtea rajaavana metsäisenä niemenä.

Kivinokka mainitaan yhdessä Herttoniemen siirtolapuutarhan kanssa kohteena Helsingin seutukaavaliiton laatimassa kulttuurihistoriallisesti arvokkaitten rakennusten ja kulttuurimaisemien luettelossa.